Movie Monday #102 - Lempi Meryl Streep-leffa?


Masennuin eilen, kun mietin, kuinka moni näyttelijä oikeasti osaa näytellä. Toki, useimmilla näyttelijöillä on ainakin pari hyvää roolia ansioluetteloissaan, monilla jopa monta hyvää roolia. Mutta päivän päätteeksi, useimmat kuitenkin päätyvät näyttelemään itseään.

Natalie Portman vetää naamansa aina samanlaiseen ryppyyn. Amy Adams huokailee niin kovaan ääneen, että kuuro vanha pappa teatterin takarivistäkin tietää hänen näyttelevän tosissaan. Anthony Hopkins esittää aina samaa arvokkaan, iäkkään miehen roolia - samoin Michael Caine. Kevin Spacey on oikeastaan aika järkyttävän huono muissa rooleissa kuin ärsyttävissä paskiaisissa. Jopa Helen Mirren ja Kate Winslet valitsevat aika samanlaisia rooleja - sellaisia päättäväisiä naisia. Denzel Washington huutaa niin kovin, ettei kukaan uskalla väittää häntä keskinkertaiseksi, samoin Samuel L. Jackson. Eddie Redmayne on epämiehisempien roolien luottonäyttelijä. Michael Fassbender ja Matthew McConaughey sortuvat vetämään jokaisen roolinsa samalla, ennalta-arvattavalla intensiteetillä - mikä taas tekee heidän työstään tylsää. Bradley Cooper on eksentrinen, Benedict Cumberbatch nörtti, Chiwetel Ejiofor ei osaa näytellä alun alkaenkaan, kuten ei myöskään Michelle Pfeiffer, Paula Patton tai Hugh Jackman. Jennifer Lawrence osaa todella hyvin luonnollisen näyttelemisen, mutta silti kierrättää samoja maneereja. Julianne Moore on mielestäni aina eksynyt samoihin, yläluokkaisen naisen "kupla puhkeaa" -rooleihin. Marion Cotillard on hiljainen, Emma Thompson älykäs. Sandra Bullock on maanläheinen, Michelle Williams ujo.

Itsellä tulee mieleen vain neljä näyttelijää, jotka oikeasti jaksavat yllättää roolisuorituksillaan - joilta ei voi koskaan odottaa mitään, koska he ovat niin monipuolisia. He ovat Leonardo DiCaprio, Cate Blanchett ja Meryl Streep (Jessica Chastain on ehkä matkalla monipuoliseksi, ellei jämähdä nyt samoihin räikeiden naisten rooleihin). En vieläkään pysty sisäistämään, että Julia Child, Violet Weston tai Joanna Kramer ovat oikeasti sama nainen. Jokaisella tuntuu olevan myös vähän oma suosikkinsa Meryl Streep-leffoista. Se on helppo valita, koska roolit ovat niin erilaisia. Omia suosikkeja on Doubtin Aloysius Beauvier, One True Thingin Kate Gulden sekä tietysti Paholainen pukeutuu Pradaan Miranda Priestly.

Mielelläni otan kyllä vastaan ehdotuksia, jos joku osaa heittää jonkun monipuolisen näyttelijän (vaikka epäilen, että sellaista ei näiden nimien ulkopuolelta löydy)

*päivitys: Jake Gyllenhaal


 ...=)


Siepattu (Abduction)

*kirjoittaa elokuvan otsikon
*tajuaa, ettei sillä ole mitään tekemistä leffan kanssa

Kyseessä ei ole mikään sieppaustrilleri, mutta Taylor Lautnerin tähdittämä pakomatkaleffa silti. Vuosi oli 2011 ja Lautner oli Hollywoodin suurimpia nousevia tähtiä Twiligihtin ansiosta. Sitten tajuttiin, että hänhän ei osaisi näytellä tietään ulos metsästä kartan tai kompassinkaan avulla ja hän unohtui jonnekin. Paitsi hän kyllä teki muutaman tuotantokauden verran brittikomediaa Cuckoo, jossa oli ajoittain ihan siedettävä. Tämä leffa ei kuitenkaan juhli juuri saavutuksillaan. On aika ihmeellistä, miten näyttelijät kuten Sigourney Weaver, Jason Isaacs tai Maria Bello ollaan houkuteltu tälläiseen tusinatuotteeseen. Lily Collinsin mukana hääräilyn nyt ymmärtääkin, kun hän matchaa jopa Lautnerin lahjattomuudessaan.



...=)


Movie Monday #101 - Mikä elokuva sai sinut itkemään?

    Juuri tässä yksi päivä tulin johtopäätöksen, että jokainen Alfonso Cuaronin elokuva, jonka olen nähnyt on saanut silmäkulmani kostumaan. En ollut tehnyt tätä yhteyttä nimittäin aiemmin. Jotain hän siis varmaan tekee oikein. Tosin se ei ole mikään harvinaisuus, että meikäläinen pollottaisi kuin pieni vauva elokuvaa katsoessa. Lista elokuvista, jotka vain saisivat minut itkemään on liian pitkä mietittäväksi. Siksi jouduinkin miettimään, että mikä elokuva on ollut surullisin näkemäni, jolloin itkusta ei ole tullut loppua. 
    1. Tulikärpästen hauta
    2. Room
    3. Inception


    ...=)

LinkWithin